tiistai, 1. heinäkuu 2014

Ajatuksia tältä viikolta...

10153794_644266585657666_254905722718078

Tuo kuvaa niin hyvin sitä, miksi oon ajanu itseni läheisriippuvaisuuteen. Pelkään olla yksin. Pelkään ajatuksiani, pelkään pahaa oloani, pelkään... Siksi mie ripustaudun ihmisiin.


10150518_645990352151956_542644760304868

Muutaman ystäväni kanssa oon viime aikoina käyny keskustelua siitä, miten itsekustakin tuntuu siltä, ettei koskaan riitä sellaisena kuin on. Pitäis olla jotain muuta kuin on, enemmän sellainen kuin joku toinen on. Ihan liian usein vertaa itseään muihin ja miettii, että on jotenkin huonompi kuin ne muut. Liian heikko, liian takertuva, liian lapsellinen, liian vaikea, liian tunteellinen, liian lihava, liian mitä vaan... Me unohdetaan, että Jumala loi meistä jokaisesta uniikkeja taideteoksia. Jokainen on Hänelle tärkeä ja rakas just omana itsenään. <3


1947955_622242007860124_219230491_n-norm

Viime aikoina olo on tuntunu tosi eksyneeltä. Tuntuu ettei elämällä oo mitään suuntaa. Oon ihan hukassa. En tiedä minne mennä ja mitä tehdä... Miten voi mennä eteenpäin tietämättä minne on menossa? Pitää vaan opetella luottamaan enemmän Jumalaan, siihen että Hän johdattaa. Jumala näkee kyllä minne mie oon menossa ja johdattaa mua oikeaan suuntaan vaikken itse sitä suuntaa näkisikään. Pitää vaan luottaa. Mutta tällä hetkellä olo on niin eksynyt... Odotan vaan sinne psykologille pääsyä. Oon vaan ja odotan, enkä oikeesti elä.


1795768_631463836937941_1351631384_n-nor

Muutama päivä sitten erittäin tärkeä lapsuuden ystäväni kyseli multa kuulumisia ja kerroin mahdollisesta masennuksestani, ahdistuneisuudesta ja kaikesta muustakin. Hän vastasi "Mikä sut nyt noin alas on painanu? Mä luulin, että sun elämä on suunnilleen täydellistä siellä..." Niin... Jos vaan tietäisit, mitä mun pään sisällä tapahtuu. Mut ei ihmiset useinkaan ymmärrä. Ja astmaatikkona todellakin tiedän mistä tuossa yllä olevassa kuvassa puhutaan...


1236709_634609243290067_2030448307_n-nor

Tästäkin ollaan ystävien kanssa puhuttu paljon viime aikoina. Usein ihmisten on niin vaikee hyväksyy oma vajavaisuutensa. On helppo ymmärtää, että tottakai muut tekee virheitä, mutta omia virheitään on vaikeampi hyväksyä. Toisille antaa anteeksi helpommin kuin itselleen. Ainakin näin se menee mun ja kahden ystäväni kohdalla... Mut mie oon yrittäny viime aikoina opettaa paitsi ystävilleni myös itselleni tuota, että virheet vaan todistaa siitä että on ees yrittäny. Ja tärkeintä on se, että on yrittäny. Kaikki tekee virheitä, koska kaikki on epätäydellisiä.

keskiviikko, 25. kesäkuu 2014

Se kaikkein vaikein kysymys

Viime aikoina oon pelänny ja karttanu ihmisten seuraa yleisen uupuneisuuden lisäksi myös yhden tietyn kysymyksen vuoksi. Se on kysymys, jonka automaattisesti kysyy melkein jokaiselta tapaamaltaan tutulta. Se on kysymys, johon liian usein odotetaan tietynlaista vastausta. Se on kysymys, joka liian usein vaan kysytään olematta aidosti kiinnostuneita vastauksesta. Saatat ehkä jo arvata, mistä kysymyksestä on kyse... Nimittäin niinkin arkipäiväisestä kysymyksestä kuin "Mitä kuuluu?"

Liian usein ihmiset kysyy toisiltaan, mitä niille kuuluu, olematta oikeesti ja aidosti kiinnostuneita vastauksesta. Oon tässä viime kuukausina huomannu, että ihmiset menee vähintäänkin hämilleen, jos vastaan ihan suoraan, että ei kuulu hyvää. Tai ignoora vastauksen, jos yritän kierrellä sanoen "noooo... mikäs tässä..." ja huokaisen väsyneenä. Siinä vaiheessa ihmiset vaihtaa puheenaihetta hyvin pian. Paitsi tietysti lähimmät ystävät.

Toisaalta toivoisin, että ihmiset aidosti välittäis ja kyselis kuulumisia, mutta toisaalta oon ihan lopen kyllästynyt siihen kysymykseen. En jaksa vastata, koska en halua valehdella, mutten myöskään jaksa aina nuortenillassakin vastata siihen kysymykseen kymmeniä kertoja ilman, että kysyjä oikeesti välittäis kuunnella mitä mulle kuuluu. Nuorisopastorimme totes osuvasti "Eikö sitä muka näe kysymättä, että ei kuulu hyvää...?", kun tästä puhuin hälle. Niimpä! Jos oikeesti olisit kiinnostunut mun kuulumisistani, niin kyllä sen masennuksen näkee ihan kysymättäkin...

keskiviikko, 25. kesäkuu 2014

Depression is like...

funny-quotes-sadness-normal.jpgDepression-is-like-a-war-normal.jpgDepressing%20Quotes%20%28Depression%20QuDepressing%20Quotes%20%28Depression%20QuDepressing%20Quotes%20%28Depression%20Qu

keskiviikko, 25. kesäkuu 2014

Yksinäinen ja ripustautuva...?

Tällä hetkellä olo on niin hirveä, että katsotaan tuleeko tästä kirjottamisestakaan yhtään mittään.. Viime aikoina oon ollu ihan loppu. Niin kauan ku pysyy liikkeessä, on olo melkein siedettävä - mut heti kun pysähtyy, huomaan vaan toistavani samaa mantraa uudestaan ja uudestaan "Mie en jaksa, en vaan jaksa enää... Jeesus auta mua, mie en enää jaksa, en jaksa...."

En pysty nyt kertomaan viime aikaisista tapahtumista vielä enempää, mutta luottamus ystäviin ja ihmisiin yleensäkin on ihan nollassa. En jaksa enää uskoa, että kukaan oikeesti välittäis musta kun oon rikki ja ihan lopussa. Oon niin oman pääni vanki, että koen olevani ihan yksin tässä maailmassa vaikka mun ympärillä olis kymmeniätuhansia ihmisiä. Ja samaan aikaan saan ystäviltäni kuulla, että mie oon liian takertuva, liian ripustautuva, liian kiintyny... En anna riittävästi tilaa, teen muiden olon tukalaksi. Mutta kun mie en pysty tähän yksin. Mua pelottaa. Pelottaa, että liusun niin syvälle tähän kuoppaan, etten enää ikinä pääse täältä ylös. Onko liikaa vaadittu, jos tarviin pari auttavaa kättä? Jos tarviin muita...? Ilmeisesti on. Ilmeisesti sitä pitäis ihmisen pärjätä yksin. Mut mie en vaan jaksa enää. Oon ihan loppu. En enää luota kehenkään ympärilläni.

Ehkä olis vaan parempii lopettaa edes yrittämästä. Antaa periks tälle kivulle ja tuskalle. Antaa sen viedä mukanaan. Ja kestää se kaikki yksin. Enpähän olis enää taakaksi kenellekään...

Tenth Avenue North - Worn

I’m Tired I’m worn
My heart is heavy
From the work it takes
To keep on breathing
I’ve made mistakes
I’ve let my hope fail
My soul feels crushed
By the weight of this world

And I know that you can give me rest
So I cry out with all that I have left

Let me see redemption win
Let me know the struggle ends
That you can mend a heart
That’s frail and torn
I wanna know a song can rise
From the ashes of a broken life
And all that’s dead inside can be reborn
Cause I’m worn

I know I need to lift my eyes up
But I'm too weak
Life just won’t let up
And I know that you can give me rest
So I cry out with all that I have left

Let me see redemption win...

My prayers are wearing thin
Yeah, I’m worn
Even before the day begins
Yeah, I’m worn
I’ve lost my will to fight
I’m worn
So, heaven come and flood my eyes

Let me see redemption win...

Though I’m worn
Yeah I’m worn

tiistai, 24. kesäkuu 2014

Stronger

 Mandisa - Stronger

Hey, heard you were up all night
Thinking about how your world ain't right
And you wonder if things will ever get better
And you're asking why is it always raining on you
When all you want is just a little good news
Instead of standing there stuck out in the weather

Oh, don't hang your head
It's gonna end
God's right there
Even if it's hard to see Him
I promise you that He still cares

Chorus:
When the waves are taking you under
Hold on just a little bit longer
He knows that this is gonna make you stronger, stronger
The pain ain't gonna last forever
And things can only get better
Believe me
This is gonna make you stronger
Gonna make you stronger, stronger, stronger
Believe me, this is gonna make you Stronger

Try and do the best you can
Hold on and let Him hold your hand
And go on and fall into the arms of Jesus
Oh, lift your head it's gonna end
God's right there
Even when you just can't feel Him
I promise you that He still cares

Chorus

'Cause if He started this work in your life
He will be faithful to complete it
If only you believe it
He knows how much it hurts
And I'm sure that He's gonna help you get through this

Chorus
  • Lacaille

    Hei! Mie oon Lacaille, reilu 20-vuotias kristitty. Opiskelen yliopistossa opettajaksi, pääaineena matematiikka. Tärkeimpiä asioita elämässä on usko, seurakunta, ystävät &amp; perhe.
    Blogini kertoo mun elämästäni: omista kipupisteistäni, itseni etsimisestä sekä elämän pienistä iloista.

  • Blogi-arkisto

  • Tunnistepilvi

  • 1. Kor. 12:22,24-27

    "Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä.
    Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian,
    jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan.
    Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa.
    Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen."