Pelkään nykyään tosi paljon sitä, että jään ihan yksin. Toisaalta on usein tosi uuvuttavaa, jos on monta päivää putkeen koko ajan ystävän/ystävien seurassa, mutta silti pelkään myös yksin oloa. Sillon ei pysty niin hyvin keskittymään muuhun vaan ajatukset & paha olo valtaa mielen. Ja sit pelkään, että kaikki vaan unohtaa mut. Ettei kukaan välitä musta enää, kun oon väsynyt, rikki ja hukassa. --- Ja samaan aikaan haluaisin vaan paeta kaikkia ihmisiä, kaikkia katseita ja kysymyksiä, jonnekin kauas pois. Jonnekin, missä ei olis yhtään ketään. Vain mie, Jumala ja mun rikkinäisyys. Voi kunpa Jeesus ottaisit mut jo kotiin Sun luo. Mie oon väsynyt kulkemaan tätä matkaa...

Eilen illalla kun luin Raamattua, mun päähäni jäi pyörimään 1. Samuelin kirjan kohta.

"Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen." 

(1. Sam. 16:7)

Mua pelottaa ja hävettää se, mitä Jumala näkee mun sydämessä. Jumala näkee jokaisen mun inhottavan/väärän ajatuksen, jokaisen synnin ja tunteen. Näkee sen, etten mie jaksa aina edes rukoilla tai ylistää. Mutta Jumala voi myös tehdä työtä mun sydämessä ja Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen kaikki mun syntini. Jeesuksen veri puhdistaa mutkin kaikesta siitä pahasta, jonka Jumala mussa näkee. Jeesuksen sovitutyön tähden mie kelpaan Jumalalle just tällasena: rikkinäisenä, vajavaisena ja heikkona ihmisenä. Sitä on niin vaikea käsittää! Kuinka mie, just mie, voisin ikinä kelvata Jumalalle?!

Kaiken tän harmauden keskellä mie oonki tajunnu, miten paljon mie tarviin Jumalan rakkautta. Ilman sitä mulla ei olis mitään. Ei olis mitään mihin laittaa toivonsa. Tulevaisuus pelottaa mua joka päivä ja olo on epävarma, mutta mietä mie tekisin, jos en vois luottaa Jumalan johdatukseen? Mie en ikinä selviäis tästä omin voimin. Niin moni ihminen toivoo, että tulevaisuus tois tullessaan jotain parempaa... Mutta kristittynä mie voin luottaa siihen, että Jumala todella johtaa kaiken mun parhaaksi. Hänellä on mulle täydellinen suunnitelma. Ja arvatkaa mitä? Vaikka mie en itse edes osaa siihen luottaa, niin sekään ei saa Jumalaa rakastamaan mua yhtään vähempää! Päinvastoin, Jumala antoi meille Pyhän Henkensä, joka vaikuttaa sen uskon meissä. <3

Loppuun laitan vielä pätkän Matthew West:n kappaleesta "The Reason For The World", koska se kertoo aiheesta, jota itse olen viime aikoina pohtinut hyvinkin paljon... Mikä tarkoitus tällä pahalla maailmalla on?

"Maybe the reason for the pain
Is so we would pray for strength
And maybe the reason for the strength
Is so that we would not lose hope
And maybe the reason for all hope
Is so that we could face the world
And the reason for the world
Is to make us long for home"