Elämän kiitosaiheita on toinen yö ilman painajaisia ja heräilyä peräkkäin! Miten paljon paremmalta kaikki näyttääkään kun on vihdoin saanu nukuttua kunnolla. Tänään on siis ihan hyvä olla. Edelleen tuntuu siltä, kun eläis sumussa tai jotain. Yks ystäväni soitti tuossa aiemmin päivällä ja huomasin, etten oikeen jaksa keskustella tai keskittyä - oon niin täynnä omia ajatuksiani, ettei aivot tunnu enää edes muistavan, miten ystävien kanssa keskustellaan ihan tavallisista arjen asioista. Mut silti oli tosi piristävää kuunnella kun tää ystävä kertoi omasta viikostaan! :)

Oon nyt kolmatta päivää ihan yksistään enkä oo tänä aikana kertaakaan saanu itseäni lähtemään neljän seinän sisältä mihinkään. Tuntuu vaan siltä, että kaikki ihmiset tuijoittaa... Ja muutenki jostain syystä ahdistaa ajatuskin siitä, että pitäis mennä tuntemattomien ihmisten keskelle tuonne ulos. Olisin halunnu lähtee lenkille, mutta tällä kertaa en pystyny lähtee edes keskellä yötä. Oon siis viime aikoina harrastanu yölenkkeilyä, koska päiväsaikaan ulkona on ihmisiä ja etenkin lenkkeillessä tuntuu aina siltä, että jokaikinen ohikulkija tuijottaa. Sitä haluais vaan pystyy olee näkymätön tai niin pieni, ettei kukaan huomaa! ....Ja samaan aikaan pelkään yksinäisyyttä. Pelkään ettei kukaan välitä musta.

Eilen paisto aurinko ja kattelin keittiön ikkunasta, kuinka lapset & vanhemmat leikki yhdessä tuossa leikkikentällä. Ja rupesin melkein itkemään. Kaikki näytti niin onnellisilta, kaikilla oli oma pieni perhe siinä ympärillä. Mie niin kovin haluaisin oman perheen! Haluaisin olla ehjä ja onnellinen vaimo & äiti. Mut sen sijaan mie istun yksinään sisällä ja oon henkisesti ihan hajalla ja väsyny.

Kun istuin illalla musiikkia kuunnellen ja rukoillen, soi Tenth Avenue North:n biisi You Are More. Se kosketti mua tosi syvästi. Ne sanat vois olla suoraan mun sydämestä.

Tenth Avenue North - You Are More

There's a girl in the corner
With tear stains on her eyes
From the places she's wandered
And the shame she can't hide

She says, "How did I get here?
I'm not who I once was.
And I'm crippled by the fear
That I've fallen too far to love"

But don't you know who you are,
What's been done for you?
Yeah don't you know who you are?

You are more than the choices that you've made,
You are more than the sum of your past mistakes,
You are more than the problems you create,
You've been remade.

Well she tries to believe it
That she's been given new life
But she can't shake the feeling
That it's not true tonight

She knows all the answers
And she's rehearsed all the lines
And so she'll try to do better
But then she's too weak to try

But don't you know who you are?

You are more...

You are more...

'Cause this is not about what you've done,
But what's been done for you.
This is not about where you've been,
But where your brokenness brings you to
This is not about what you feel,
But what He felt to forgive you,
And what He felt to make you new.

You are more...

You are more...
You've been remade (x 4)

https://www.youtube.com/watch?v=WhDrzTQ5rn0

Oon viimeset 3 päivää vaeltanu taas lähempänä Jumalaa. Oon lukenu päivässä monta tuntia Raamattua, rukoillu ja pohtinu sitä uskoa, joka Mooseksella oli kun hän lähti johdattamaan israelilaisia läpi autiomaan kohti Jumalan lupaamaa uutta maata. Vaikka vastaan tuli ties mitä ongelmia - kansa niskuroi ja purnas, ruoka & vesi loppui - niin kertaakaan ei Mooses antanu periks. Hän piti vakaasti katseensa siinä Luvatussa Maassa, johon Jumala oli luvannu Israelin johdattaa. Vaikka Jumala sanoi Moosekselle, ettei hän itse koskaan pääsisi Jordanin yli siihen maahan asti, tyytyi Mooses viemään kansan niin lähelle Luvattua Maata kuin hänen tehtävänään oli. Kertaakaan kääntymättä takaisin ja alati Jumalan Sanaa kuunnellen! Voi kun itsekin joskus saisi edes hippusen tuosta Mooseksen vakaasta uskosta - pysyen silti yhtä nöyränä ja Jumalalle kuuliaisena kuin Mooses.

5. Mooseksen kirja, luku 8, jakeet 3&5 kiteyttää hyvin sen, miksi israelilaiset joutu taivaltamaan 40 vuotta autiomaassa. Ja se on lohtuna myös meille, jotka tänä päivänä näännytään henkisessä autiomaassamme.

"Tehdäkseen teidät nöyriksi Hän piti teidät nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä vaan kaikesta, mitä Herra sanoo. Painakaa siis mieleenne, että niin kuin isä kasvattaa lapsiaan, niin Herra teidän Jumalanne, kasvattaa teitä." 

Tällä kaikella munki kärsimyksellä on oma osuutensa Jumalan suuressa suunnitelmassa. Ja kun mie joskus katson näitä aikoja taaksepäin, voin ehkä nähdä sen muutoksen, minkä Jumala on mussa vaikuttanu. Niin mie ainakin toivon. Haluan tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, enemmän sellaiseksi, kuin Jumala mut tarkoitti. Joskus se muutos vaatii kovia otteita. Joskus pitää ensin mennä rikki, jotta voi tulla ehjäksi.